...ja rv 5+0.

Meille ei pitänyt tulla enää kolmatta, ei ainakaan juuri nyt. Mies ilmoitti kahden vilkkaan pojan riittävän..ainakin hetkeksi aikaa. Mutta kas kummaa, se yksikin kerta nähtävästi riittää ja kuukautiset jättivät tulematta.

Pieni pelko nousi pintaan, olinhan juuri itsekin tottunut ajatukseen, että lapsiluku on juuri siinä ja voin keskittyä muuhunkin elämään. Miten me pärjätään kolmen lapsen kanssa, mahtuuko vauvan kaukalo nykyiseen autoon, miten kaikki oikeasti sujuu. Mitä mieltä mies on? Kamalasti kysymyksiä ja kaikki tuntui pysähtyvän positiiviseen tulokseen raskaustestissä.

Mies oli melkein jopa innoissaan ja kysyi vain koska kerrotaan kaikille. Minä elän itse vielä tätä uutista hämmentyneenä ja tahdon pitää sen salassa. Tulokas on suuri yllätys, mutta ensimmäisistä hetkistä lähtien erittäin toivottu ja tervetullut. Silti kestää hetken aikaa sulatella asiaa. Ja kai tässä tulevien 9 kuukauden aikana ajatukseenkin ehtii tottua... ;o)

Jo ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa, oli huono olo astunut mukaan kuvioihin..mietin raskauden mahdollisuutta kyllä, mutta päädyin kuitenkin vatsapöpöön. No, tuolla se vatsapöpö köllöttelee tyytyväisenä. Eiköhän se pahoinvointi astu vielä kuvioihin voimakkaammalla volyymilläkin, ainakin kaksi edellistä ovat olleet melkoista etomista, väsymyksen kanssa kamppailemista..

Mitä tulokkaalle siis kuuluu tällä hetkellä?
 Alkiosta muodostuu sikiö: pää, aivot ja vartalo, jossa on pienet alut käsille ja jaloille. Kehittyvä sydän lyö jo. Sikiö on kahvipavun kokoinen.

Täällä sitä siis ollaan, vahvasti raskaana. Ja olo on epätodellinen.