rv 12+5

...kyllä täällä ollaan edelleen, tukevasti raskaana. Jotenkin tuo oikea elämä vie mukanaan hyvin tehokkaasti aktiviteetteineen ja blogi meinaa jäädä.

Viikon kohokohta oli tiistaina, np-ultran ollessa vuorossa. Ja vaikka kyse on kolmannesta lapsesta, niin kummasti se näky siellä ruudussa vain sai kyyneleet silmiin ja me miehen kanssa katsottiin hiljaisina tuota uutta ihmettä. Siellä se meidän pikkutyyppi heilutteli käsiään kuin tervehtien.."heipä hei isi ja äiti, täällä sitä ollaan". Pikkutyyppi oli kiitettävän liikkuvaisella tuulella eikä meinannut pysyä paikallaan hetkeäkään vaan viuhtoi ja potki minkä ehti. Mies jo naureskelikin, että on nähtävästi tulossa isoveljiensä kaltainen tapaus. Kaikki oli normaalisti ja tyyppi oli juuri sen kokoinen kuin pitikin. Istukka on tällä hetkellä kohdunsuun edessä, mikä kaiketi selittää pienet vuodot tuossa alkuraskaudessa (ja kyllä se pelästytti..). Toivottavaa on, että istukka siirtyisi muualle nykyisestä olinpaikastaan..

Maha on pienesti pullahtanut jo esiin, mikä kai ei ole kovin epätavallista kun kyseessä on jo kolmas raskaus. Pienesti housut alkavat puristaa tuolta alavatsasta ja vatsan kasvun näkee ainakin itse, ei sitä ehkä ihan vauvamahaksi voi vielä sanoa.

Ensimmäiset liikkeet olen jo tuntenut, eikä niitä kuplia enää voi sekoittaa ilmavaivoihin, mihin aina vedotaan ;o) Kyllä nämä tuntemukset ovat takuuvarmasti meidän vilkkaan pikkutyypin meuhkaamisia kohdun lämmössä ja kyllä se vain saa hymyn huulille.